Huojentava muutos

Kun mietin tuota vuoden takaista kirjoitustani ”Puhu hevosta, jos lähestyt minua” tämän vuoden kevään ja kesän kehitykseen, niin voin painottaa, että Liberty training on tuottanut tasapainon ja luottamuksen minun ja hevosteni väliseen suhteeseen.
Minulla on hevonen, poni ja miniponi laumassa.
Maastäkäsittely, se että hevosella on virikkeitä oppia uutta, on vahvistanut sitä.

Saan ihan rauhassa laitumessa harjata hevosiani irtona, laittaa niille ötökkä öljyä ja hoitaa muutenkin, rasvata ponien vaaleat läsit aurinkorasvalla.
Useimmiten en otakaan hevosiani kiinni riimuun, kun niitä hoitelen.

Hevonen joskus harvoin kyseenalaistaa kiinni ottamisen. Tämä johtuu siitä, että olen antanut sille luvan sanoa myös ei. Aika usein sillä on joku järjellinen perustelu käytökselleen, kun tilannetta miettii tarkemmin. Ötökkä öljystä se on pari kertaa kieltäytynyt tuulisella säällä sateen lähestyessä.
Hevoseni myös opettaa minulle jämäkkyyttä, oikeaa tahtotilaa. Se on erittäin hyvä opettaja, ja juuri sitä oppia tällä hetkellä itselleni tarvitsen – kasvua ihmisenä tuomaan itseäni näkyväksi riittävänä ja rohkeana.
Jos se jostain syystä ei ihan suoraa anna kiinni riimun pukemiseen, menen sen luo hevosen kielellä lähestyen, otan siitä tarpeeksi päättäväisesti kiinni kertoen, että: ”Nyt riimu päähän”, se antaa sen pukea tekemättä minkäänlaisia väistämis tai pakenemis eleitä.
Jämäkkyys, se että tarkoitaa mitä sanoo, on tärkeä oppi hevosten kanssa. Tähän liittyy rauhallisuus ja ystävällisyys, hyvät elementit luottamukselliseen kommunikaatioon.

Koen olevani vaiheessa, josta voin edetä luomaan luottamuksellista suhdetta ratsastukseen ja hevosen kanssa harrastamiseen. Ratsastuksenkin tahdon aloittaa uudestaan uudella kommunikoivalla tavalla. Perusasiat eli hevosten kanssa oleminen ja erilaisten hevosen kielellä tapahtuvien harjoitteiden tekeminen niiden kanssa jatkossakin pitää suhteen avoimena ja luottavaisena. Rauhallisen hevosen kanssa on hyvä edetä uuteen.


Puhu hevosta, jos lähestyt minua

Nykyinen hevoseni on hevosenkielen ja herkän kohtaamisen mestariopettaja.

Tänä kesänä, kuten edellisinäkin, siirsin laumani niille jo tuttuun kesälaitumeen, joka sijaitsee automatkan päässä kotitallilta.
Ponitytöt eivät olleet muutosta moksiskaan, ne tulivat laitumessa luokseni kuten ennenkin, ja sain huoltaa niitä.
Hevoseni käytös muuttui. Se ei antanut ottaa itseään kiinni. Kun kävelin sitä kohti, se alkoi paeta. Sain hieman rauhoitettua sen käytöstä, kun tarjosin sille herkkuja kiposta. Tosin alussa se vain söi herkut, eikä suostunut olemaan kiinni pidettynä sen pidempään.

En pue hevosilleni riimuja laitumeen, tarvittaessa pujotan ainoastaan riimunarun niille kaulalle hoitamisen ajaksi. Hevoseni kuitenkin alkoi jyrätä (= kävellä omalla päätöksellään) itsensä vapaaksi riimunarun otteesta, vaikkei sellainen aiemmin ole kuulunut sen käytöstapoihin.
Olen harrastanut hevosteni kanssa liberty trainingiä, laumassa, sekä yksittäin jokaisen kanssa. Siispä palasin perusteisiin ja aloin oleilla laumassa laitumessa. Silloin, kun minulla ei ollut mitään hoitovälineitä käsissäni, sain lähestyä hevostani, jopa rapsutellakin ja olla sen vierellä.

Kuljin hevosta kohti kohteliaasti sivusuunnasta, jopa hieman selkä siihen päin, välillä pysähdellen, sen eleitä lukien, ja odottaen lupaa mennä lähemmäs. Näin lähestyminen onnistuu, ja saan jäädä rapsuttelemaan ja hoitamaan sitä.
Tärkeätä on myös poislähteminen; se, että antaa hevoselle tunteen, että jokainen kerta ihmisen sitä lähestyessä ei tarkoita kiinniottoa. Vierelle meno, pari rapsutusta ja sen jälkeen kuljen poispäin. Tätä voi tehdä useamman kerran peräkkäin.

Tulen kirjoittamaan liberty trainingista useita postauksia lähitulevaisuudessa.
Jos kiinnostuit siitä, Karine Vanderborren Horsefulness Training sivuilla on myös paljon veloituksetonta materiaalia, jonka avulla saa parannettua suhdetta omaan hevoseen.
(Kumppanuusohjelma linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutkia Liberty Trainingin filosofiaa sen kautta.)

Ehkä muuttaminen – vaikkakin aiemmista kesistä tuttuun paikkaan, ja ruuan keskelle laitumeen – herkisti hevoseni vaistoja. Sen pitää selviytyä ja johtaa laumaansa ilman varsinaista turvapaikkaa, jonka talli ja karsina on sille suonut. Tosin laitumessa on katos, muttei se avonaisena korvaa tallissa asumaan tottuneelle hevoselle seinien luomaa turvaa.
Myös se, että aiemmin kotitallilla olen ollut läsnä ja näkyvillä useita tunteja päivittäin sen elämässä, ja nyt hieman harvemmin, saattaa vaikuttaa.
Laidunkesän edetessä se on rauhoittunut, ja nyt neljän viikon jälkeen se tulee luokseni, ja antaa hoitaa itseään vapaana ollessaan.

Liberty trainingin myötä hevonen on saanut luvan valita. Olen kuunnellut sen mielipidettä ja kunnioittanut, kun se sanoo ei. Nyt se muistutti minua meidän yhteisestä kielestä; hevosen kielestä, ja siitä, miten se toivoo itseään lähestyttävän ja kohdeltavan.
Laitumessa se myös saa elää ”vapaana” laumaelämää eli hevosen elämää isolla E:llä, sitä mihin jokaisella hevosella pitäisi olla oikeus.

Hevoseni laiduntavat kesäisin perinnelaitumessa, jota ei myrkytetä, käännetä tai kylvetä. Se ainoastaan kasketaan aika ajoin keväisin.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan hevosten rauhoittaviin signaaleihin, aion tehdä kirjasta postauksen / postauksia lähitulevaisuudessa, linkin kautta voit tutustua kirjan sisältöön ❤

Tutustu kirjaan CDONissa.