Nykyinen hevoseni on hevosenkielen ja herkän kohtaamisen mestariopettaja.

Tänä kesänä, kuten edellisinäkin, siirsin laumani niille jo tuttuun kesälaitumeen, joka sijaitsee automatkan päässä kotitallilta.
Ponitytöt eivät olleet muutosta moksiskaan, ne tulivat laitumessa luokseni kuten ennenkin, ja sain huoltaa niitä.
Hevoseni käytös muuttui. Se ei antanut ottaa itseään kiinni. Kun kävelin sitä kohti, se alkoi paeta. Sain hieman rauhoitettua sen käytöstä, kun tarjosin sille herkkuja kiposta. Tosin alussa se vain söi herkut, eikä suostunut olemaan kiinni pidettynä sen pidempään.

En pue hevosilleni riimuja laitumeen, tarvittaessa pujotan ainoastaan riimunarun niille kaulalle hoitamisen ajaksi. Hevoseni kuitenkin alkoi jyrätä (= kävellä omalla päätöksellään) itsensä vapaaksi riimunarun otteesta, vaikkei sellainen aiemmin ole kuulunut sen käytöstapoihin.
Olen harrastanut hevosteni kanssa liberty trainingiä, laumassa, sekä yksittäin jokaisen kanssa. Siispä palasin perusteisiin ja aloin oleilla laumassa laitumessa. Silloin, kun minulla ei ollut mitään hoitovälineitä käsissäni, sain lähestyä hevostani, jopa rapsutellakin ja olla sen vierellä.

Kuljin hevosta kohti kohteliaasti sivusuunnasta, jopa hieman selkä siihen päin, välillä pysähdellen, sen eleitä lukien, ja odottaen lupaa mennä lähemmäs. Näin lähestyminen onnistuu, ja saan jäädä rapsuttelemaan ja hoitamaan sitä.
Tärkeätä on myös poislähteminen; se, että antaa hevoselle tunteen, että jokainen kerta ihmisen sitä lähestyessä ei tarkoita kiinniottoa. Vierelle meno, pari rapsutusta ja sen jälkeen kuljen poispäin. Tätä voi tehdä useamman kerran peräkkäin.

Tulen kirjoittamaan liberty trainingista useita postauksia lähitulevaisuudessa.
Jos kiinnostuit siitä, Karine Vanderborren Horsefulness Training sivuilla on myös paljon veloituksetonta materiaalia, jonka avulla saa parannettua suhdetta omaan hevoseen.
(Kumppanuusohjelma linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutkia Liberty Trainingin filosofiaa sen kautta.)

Ehkä muuttaminen – vaikkakin aiemmista kesistä tuttuun paikkaan, ja ruuan keskelle laitumeen – herkisti hevoseni vaistoja. Sen pitää selviytyä ja johtaa laumaansa ilman varsinaista turvapaikkaa, jonka talli ja karsina on sille suonut. Tosin laitumessa on katos, muttei se avonaisena korvaa tallissa asumaan tottuneelle hevoselle seinien luomaa turvaa.
Myös se, että aiemmin kotitallilla olen ollut läsnä ja näkyvillä useita tunteja päivittäin sen elämässä, ja nyt hieman harvemmin, saattaa vaikuttaa.
Laidunkesän edetessä se on rauhoittunut, ja nyt neljän viikon jälkeen se tulee luokseni, ja antaa hoitaa itseään vapaana ollessaan.

Liberty trainingin myötä hevonen on saanut luvan valita. Olen kuunnellut sen mielipidettä ja kunnioittanut, kun se sanoo ei. Nyt se muistutti minua meidän yhteisestä kielestä; hevosen kielestä, ja siitä, miten se toivoo itseään lähestyttävän ja kohdeltavan.
Laitumessa se myös saa elää ”vapaana” laumaelämää eli hevosen elämää isolla E:llä, sitä mihin jokaisella hevosella pitäisi olla oikeus.

Hevoseni laiduntavat kesäisin perinnelaitumessa, jota ei myrkytetä, käännetä tai kylvetä. Se ainoastaan kasketaan aika ajoin keväisin.

Tutustu kirjaan CDONissa.